maanantai 8. elokuuta 2016

Työttömyys

Työttömyys... Ahdistavaa? Vapauttavaa? Pelottavaa? Opettavaa? Elämän tuhlaamista?

Mun mielestä työttömyys on osittain kaikkia yllä mainittuja. Nyt on viikko mennyt työttömänä ja on myönnettävä, että mua pelottaa ja ahdistaa se, ettei elämässä ole "mitään". Pelottaa, että mitä jos jäänkin työttömäksi ikuisesti. Pelottaa se, että kalenterissa onkin tyhjiä kohtia. Mitä kaikella sillä ajalla voi tehdä? Tuntuu siltä, että työttömänä elämä kuluu ohi kun ei pääse edistämään unelmiaan, jotka vaatisivat rahaa.

Mutta toisaalta pieni ääni kuiskii mulle, että tämä onkin ehkä juuri sitä mitä mä tarvitsen. Juurikin sen vuoksi etten ole tottunut siihen, että kalenterissa on tyhjää. On niin paljon asioita, joita pitäisi tehdä tai mitä pitäisi tehdä enemmän mutta kun ei ole ollut aikaa. Ja juuri sen takia, että mua pelottaa niin paljon olla yksin ja kohdata ne ajatukset ja tunteet mitä hiljaisuudessa voi päähän nousta. Nyt on pakko kohdata kaikki se, minkä kiireessä on lakaissut maton alle. Ei oo tarvinnut miettiä ikäviä asioita kun ei ole ollut siihen aikaa. Mutta jossain vaiheessa kaikki kurjatkin jutut on pakko käydä läpi. Välillä pitää itkeä kunnolla että jaksaa taas nauraakin kunnolla.

Täytyy vaan luottaa siihen, että elämä pitää huolen siitä, että kaikki menee niinkuin kuuluukin. Kai tällä työttömyydellä on opetettavana mulle jotain tosi tärkeää.