tiistai 29. syyskuuta 2015

Rakkaudesta ryhmäliikuntaan

Olin viime viikolla mukana järjestämässä Lady Linen tapahtumaa ja sain siitä kiitokseksi kuukausikortin salille ja ryhmäliikuntoihin. Nyt olen sitten viikon ravannut kaikenlaisissa jumpissa ja muistin taas kuinka paljon tykkäänkään ryhmäliikunnasta<3

Usein kaikissa hyvinvointi artikkeleissa neuvotaan lähtemään kävelylle luonnon keskelle, sillä siellä pystyy rauhoittumaan ja kuuntelemaan omia ajatuksiaan. Tätäkin jonkin verran teen ja myönnän sen olevan erittäin terapeuttista kun on pakko uskaltaa kohdata ne omat ajatuksensa. Mutta nyt jumppien jälkeen musta on tuntunut että vielä terapeuttisempaa on ryhmäliikunta. Musta on tuntunut tosi rentouttavalta kun jumpissa on saanut unohtaa kaiken muun kun sen jumpan mutta silti ei ole minkäänlaisia suorituspaineita. Siellä oon kokenut flow:n ja tosissaan on tuntunut siltä, että elää ainoastaan siinä hetkessä.

Vaikka välillä onkin varmasti hyvä pysähtyä kuuntelemaan ajatuksiaan ja kysyä itseltään mitä kuuluu niin ehkä tässäkin pätee sääntö, että kohtuus kaikessa. Jos päivittäin tekee yli tunnin juoksulenkkejä niin on aika paljon aikaa kysellä itseltä, että olenko onnellinen. Ja musta on alkanut tuntuu ettei sitä kannata liikaa kuitenkaan kysellä. Kun tarpeeksi monta kertaa on vastannut itselleen tuohon kysymykseen niin alkaahan sitä väkisinkin kyseenalaistaa. "No olenko sittenkään onnellinen? No miksi minä en osaa olla onnellinen? Mitä pitäisi tehdä toisin?"

Välillä se mitä eniten tarvii on että saa heittää aivot narikkaan ja pelkästään heittäytyä tanssitunnin vietäväksi ;D