tiistai 11. elokuuta 2015

Täysillä elämisestä hetken hyväksymiseen

Mä oon aina pitänyt elämän tarkoituksena elämästä nauttimista ja täysillä elämistä ja koittanut tietysti elää sen mukaan. Jos en ole onnellinen, täytyy jotakin muuttaa. Tänään lenkillä kuitenkin tajusin, että tää on just se asia joka estää mua olemasta onnellinen jokaisessa hetkessä. Jos jokaisen hetken pitäis olla ilotulitusta ja onnesta pakahtumista niin tietystikin pettyy kun elämä ei sellasta olekkaan. Oon tuntenut jopa syyllisyyttä siitä, etten tunne onnellisuutta vaan mun elämässä on paljon hetkiä kun esimerkiksi koen tylsistyväni. "Hirveetä elämän haaskausta". 

Pitäisi oppia hyväksyyn ne tylsätkin hetket osaksi elämää ja näkemään se pieni kauneus niissäkin hetkissä. Kun vaan istuskelee kotisohvalla, ei pitäisikään ajatella että nyt nopeasti jotain actionia, vaan istua rauhassa ja etsiä hyvä asia tästä hetkestä. "Eikös olekin mukava vaan olla paikallaan tekemättä mitään? Pilkahtiko ulkona aurinko? Miten ihanaa onkaan olla kotona rakkaansa kanssa!" 

Tämä hetki on hyvä tälläisenään vaikken tuntisikaan räjähtäväni onnellisuudesta tai rakkaudesta. Näe kauneus myös "tylsissä" hetkissä. 

Tässä mulle haastetta ja opeteltavaa tulevaan syksyyn :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti