tiistai 20. tammikuuta 2015

Erilainen uudenvuodenlupaus

Tänä vuonna en aio luvata treenata sixpackia, juosta maratonia (tai siis triathlonia koska nykyäänhän maratoni ei ole enää mitään) tai pystyä tekemään opiskelun ohella enemmän töitä. Tänä vuonna aion oppia rauhoittumaan.

Olen alkanut tuntea huonoa omaatuntoa löhöilystä. Kun on tarpeeksi kauan tasapainoillut elämässä yrittäen löytää aikaa koulussa käymiselle, työnteolle, treenamiselle, ystäville, koulutehtäville jne., sohvalle istuminen tuntuu synniltä. "En minä voi tässä sohvalla istua kun pitäisi olla tekemässä jotakin tärkeää. Tämähän on ajan tuhlausta. Pitäisi olla tehokas." Kun ajattelee järjellä, ei tuollaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. Itse ainakin uskon, että elämän tarkoitus on nauttia siitä mahdollisimman paljon. Miksi rentoutumisesta pitäisi tuntea syyllisyyttä? Syyllisyys loikoilusta tulee luultavasti oravanpyörän ja tehokkuusajattelun sivutuotteena.

Älä ymmärrä väärin; en aio lopettaa treenaamista, opiskelua tai työntekoa. Mutta aion olla armollisempi itselleni. Jos esseen kirjoittamiseen kaikessa rauhassa menee enemmän aikaa ja tämän takia päivän treeni jää tekemättä niin sitten se jää. Enkä aio edes potea siitä huonoa omaatuntoa.

Sixpack, raha tai nopea valmistuminen koulusta ei mielestäni ole onnellisuuden menettämisen arvoisia asioita. Tämän vuoden teemana on löytää arjen keskelle aikaa pysähtymiseen, rauhoittumiseen ja elämästä nauttimiseen. Joku viisas on joskus sanonut, että joka päivä tulisi jättää puoli tuntia sellaisille asioille, joita tekee ainoastaan sen vuoksi, että nauttii niistä. Viisas ihminen. En oikeastaan edes tiedä mitä se voisi olla, joten on erityisen tärkeää, että alan etsimään näitä asioita.

Lopetetaan elämän suorittaminen ja löydetään aikaa myöskin elämästä nauttimiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti