tiistai 10. marraskuuta 2015

Mikä musta tulee isona??

Musta alko tuntuu et oon aikasemminkin kirjottanu tän nimisen tekstin.. Ehkä.. Lukiosta on kulunut jo 5 vuotta mutta edelleen vaan tää sama kysymys pyörii mielessä ilman vastausta.

Liikunta-ala on tuntunut tosi oikeelta mulle koska se kiinnostaa mua niin paljon ja haluun oppii kaiken siihen liittyvän. Ja koska liikunta on mulle niin tärkeetä. Mutta oon alkanut miettiin että eihän se tosiaankaan tarkota että tää ois mulle oikee ala. Tän alan työt on tosi paljon painottunut iltaan enkä mä haluu iltatyötä.

Toisekseen oon ymmärtänyt itsestäni sellasen faktan että oon TOSI helposti stressaantuva ja alan heti voida henkisesti huonosti kun mun stressitaso ylittää tietyn pisteen. Eli tarvisin työn joka ei stressais mua. Sitten kun alkaa miettiä töitä, jotka ei sisällä stressiä niin lyökin aika tyhjää. Kaupan kassa. Muita?

Toisaalta oon alkanut myös miettii sellasta että tän hetken unelmatyö ei ookaan ehkä huomisen unelmatyö. Se on niin paljon kiinni elämäntilanteestakin, että millanen työ siihen elämänvaiheeseen sopii. Eli otsikon kysymykseen ei välttämättä kenenkään kohdalla edes ole yhtä oikeaa vastausta.

Ehkä tohon kysymyksen ei edes voi löytää vastausta koulun penkillä. On päästävä työelämään kokeilemaan jotakin työtä ja mahdollisesti vaihtamaan mikäli tekikin väärän valinnan. Tuntuu vaan että pitäisi vähitellen löytää vastaus tuohon otsikon kysymykseen kun sitä kaikki mahdolliset tädit ja sedät on kysellyt lapsesta asti. Luulisi että kun tulee ikää niin tähän kysymykseen vastaaminen helpottuu mutta se onkin koko aika vaikeampaa. Pienenä sentäs olin täysin varma, että musta tulee delffiinien kouluttaja :D

tiistai 29. syyskuuta 2015

Rakkaudesta ryhmäliikuntaan

Olin viime viikolla mukana järjestämässä Lady Linen tapahtumaa ja sain siitä kiitokseksi kuukausikortin salille ja ryhmäliikuntoihin. Nyt olen sitten viikon ravannut kaikenlaisissa jumpissa ja muistin taas kuinka paljon tykkäänkään ryhmäliikunnasta<3

Usein kaikissa hyvinvointi artikkeleissa neuvotaan lähtemään kävelylle luonnon keskelle, sillä siellä pystyy rauhoittumaan ja kuuntelemaan omia ajatuksiaan. Tätäkin jonkin verran teen ja myönnän sen olevan erittäin terapeuttista kun on pakko uskaltaa kohdata ne omat ajatuksensa. Mutta nyt jumppien jälkeen musta on tuntunut että vielä terapeuttisempaa on ryhmäliikunta. Musta on tuntunut tosi rentouttavalta kun jumpissa on saanut unohtaa kaiken muun kun sen jumpan mutta silti ei ole minkäänlaisia suorituspaineita. Siellä oon kokenut flow:n ja tosissaan on tuntunut siltä, että elää ainoastaan siinä hetkessä.

Vaikka välillä onkin varmasti hyvä pysähtyä kuuntelemaan ajatuksiaan ja kysyä itseltään mitä kuuluu niin ehkä tässäkin pätee sääntö, että kohtuus kaikessa. Jos päivittäin tekee yli tunnin juoksulenkkejä niin on aika paljon aikaa kysellä itseltä, että olenko onnellinen. Ja musta on alkanut tuntuu ettei sitä kannata liikaa kuitenkaan kysellä. Kun tarpeeksi monta kertaa on vastannut itselleen tuohon kysymykseen niin alkaahan sitä väkisinkin kyseenalaistaa. "No olenko sittenkään onnellinen? No miksi minä en osaa olla onnellinen? Mitä pitäisi tehdä toisin?"

Välillä se mitä eniten tarvii on että saa heittää aivot narikkaan ja pelkästään heittäytyä tanssitunnin vietäväksi ;D

tiistai 11. elokuuta 2015

Täysillä elämisestä hetken hyväksymiseen

Mä oon aina pitänyt elämän tarkoituksena elämästä nauttimista ja täysillä elämistä ja koittanut tietysti elää sen mukaan. Jos en ole onnellinen, täytyy jotakin muuttaa. Tänään lenkillä kuitenkin tajusin, että tää on just se asia joka estää mua olemasta onnellinen jokaisessa hetkessä. Jos jokaisen hetken pitäis olla ilotulitusta ja onnesta pakahtumista niin tietystikin pettyy kun elämä ei sellasta olekkaan. Oon tuntenut jopa syyllisyyttä siitä, etten tunne onnellisuutta vaan mun elämässä on paljon hetkiä kun esimerkiksi koen tylsistyväni. "Hirveetä elämän haaskausta". 

Pitäisi oppia hyväksyyn ne tylsätkin hetket osaksi elämää ja näkemään se pieni kauneus niissäkin hetkissä. Kun vaan istuskelee kotisohvalla, ei pitäisikään ajatella että nyt nopeasti jotain actionia, vaan istua rauhassa ja etsiä hyvä asia tästä hetkestä. "Eikös olekin mukava vaan olla paikallaan tekemättä mitään? Pilkahtiko ulkona aurinko? Miten ihanaa onkaan olla kotona rakkaansa kanssa!" 

Tämä hetki on hyvä tälläisenään vaikken tuntisikaan räjähtäväni onnellisuudesta tai rakkaudesta. Näe kauneus myös "tylsissä" hetkissä. 

Tässä mulle haastetta ja opeteltavaa tulevaan syksyyn :)

torstai 23. huhtikuuta 2015

7 things I wish you knew

Näin tämän tyyppisen blogikirjoituksen ja ajattelin heti, että haluan tehdä oman listani ennen kuin kuulen hänen ajatuksensa. Tässä siis lista tärkeimmistä asioista, joita minä olen elämässä oppinut. Vaikka osaa ehkä edelleenkin opettelen niin näiden pohjalta yritän elää elämääni joka päivä. 


1. Elä niin, että kuolinvuoteellasi sinulla ei ole mitään kaduttavaa.
Mietin tätä ohjenuoraa aina arjessa päätöksissäni. Yleensä kuolinvuoteella kadutaan enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita. Siksi pitäisi päivittäin tehdä asioita jotka vievät sinut kohti unelmiasi. Kumpaa uskot katuvasi, sitä ettet tehnyt riittävästi töitä vai sitä ettet viettänyt riittävästi aikaa rakkaidesi kanssa? (ks kohta 5). Sitä, että lähdit ulkomaille vai sitä että missasit viikon koulusta?


2. Ajattele positiivisesti
Löydä hyvä puoli jokaisesta tilanteesta ja jokaisesta ihmisestä. Mieti päivittäin mikä tänään ilahdutti sinua. Koska se vaan saa elämän tuntumaan paljon kevyemmältä.


3. Tartu haasteisiin rohkeasti (ja mieti vasta sitten pystytkö siihe)
Tämä vie sinut varmasti epämukavuusalueellesi aina välillä mutta se on paras keino oppia ja saada kokemuksia. Mikäli sinulle tarjoutuu mahdollisuus, kannattaa siihen tarttua ja alkaa vasta sitten jännittämään. Enää et voi sanoa ei ja sinun on vain ylitettävä itsesi ;)


4. Usko että asioilla on tapana järjestyä.
Kipu helpottaa AINA ajan kanssa. Apua tulee yllättävistä paikoista. Kun yksi ovi sulkeutuu voi toinen aueta. Sitä ei ehkä sillä huonolla hetkellä vielä näe mutta myöhemmin saa aina huomata että selvisinhän minä tästäkin.

5. Mieti mistä asioista aidosti nautit ja tee sitä
Mun mielestä elämässä pitäisi enemmän keskittyä nauttimaan siitä ja suorittaa vähemmän. Liittyen myös kohtaan yksi.

6. Hyväksy epätäydellisyytesi. Älä yritä olla paras kaikessa.
Jos yrität osata kaiken täydellisesti, et voi osata mitään täydellisesti. Et voi yhtä aikaa harjoitella täysipainotteisesti pelaamaan tennistä, tanssimaan ja laulamaan. On valittava mihin tosissaan keskittyy ja mitkä asiat jäävät elämässä vähemmälle huomiolle ja edistyvät omaa vauhtiaan. On olemassa supernaisia ja -miehiä, jotka suorittavat 24 tuntia vuorokaudesta mutta lähes poikkeuksetta he päätyvät burn outtiin ja onnettomiksi kunnes ymmärtävät rauhoittaa elämäänsä.

7. Rakastu. Mutta älä väkisin.

Tämä kohta tulee viimeisenä koska siihen ei oikeastaan voi vaikuttaa. Mutta kun kohtaat ihanan ihmisen niin anna mennä ja täysillä! Koska eikös sen oikean ihmisen kohtaaminen kuitenkin tee onnellisemmaksi kuin mikään muu.. Ja toisaalta, älä yritä rakastua väkisin. Vaikka tietäisit ihmisen joka on täydellinen muttei vaan saa sydäntäsi heittämään volttia. Rakastuminen tapahtuu ajallaan eikä kakkosvaihtoehtojen kanssa seurustelemisessa ole oikein mitään järkeä.


  

tiistai 20. tammikuuta 2015

Erilainen uudenvuodenlupaus

Tänä vuonna en aio luvata treenata sixpackia, juosta maratonia (tai siis triathlonia koska nykyäänhän maratoni ei ole enää mitään) tai pystyä tekemään opiskelun ohella enemmän töitä. Tänä vuonna aion oppia rauhoittumaan.

Olen alkanut tuntea huonoa omaatuntoa löhöilystä. Kun on tarpeeksi kauan tasapainoillut elämässä yrittäen löytää aikaa koulussa käymiselle, työnteolle, treenamiselle, ystäville, koulutehtäville jne., sohvalle istuminen tuntuu synniltä. "En minä voi tässä sohvalla istua kun pitäisi olla tekemässä jotakin tärkeää. Tämähän on ajan tuhlausta. Pitäisi olla tehokas." Kun ajattelee järjellä, ei tuollaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. Itse ainakin uskon, että elämän tarkoitus on nauttia siitä mahdollisimman paljon. Miksi rentoutumisesta pitäisi tuntea syyllisyyttä? Syyllisyys loikoilusta tulee luultavasti oravanpyörän ja tehokkuusajattelun sivutuotteena.

Älä ymmärrä väärin; en aio lopettaa treenaamista, opiskelua tai työntekoa. Mutta aion olla armollisempi itselleni. Jos esseen kirjoittamiseen kaikessa rauhassa menee enemmän aikaa ja tämän takia päivän treeni jää tekemättä niin sitten se jää. Enkä aio edes potea siitä huonoa omaatuntoa.

Sixpack, raha tai nopea valmistuminen koulusta ei mielestäni ole onnellisuuden menettämisen arvoisia asioita. Tämän vuoden teemana on löytää arjen keskelle aikaa pysähtymiseen, rauhoittumiseen ja elämästä nauttimiseen. Joku viisas on joskus sanonut, että joka päivä tulisi jättää puoli tuntia sellaisille asioille, joita tekee ainoastaan sen vuoksi, että nauttii niistä. Viisas ihminen. En oikeastaan edes tiedä mitä se voisi olla, joten on erityisen tärkeää, että alan etsimään näitä asioita.

Lopetetaan elämän suorittaminen ja löydetään aikaa myöskin elämästä nauttimiseen!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Dreamland

Leffa nimeltä Inception innoitti mut ajattelemaan, että jos saisin itse luoda dreamlandin, millainen se olisi? Leffassa yksi päähenkilöistä oli jäänyt unimaailmaan pitkäksi aikaa koska piti niin paljon enemmän unimaailmassa luomastaan täydellisestä maailmasta kuin todellisuudesta.

Kun ajattelen dreamlandia näen hiekkarannan ja auringon, tunnen lämmön. Vedessä ui kesyjä mutta vapaita delffiinejä, joiden kanssa voisin mennä uimaan. Rannalla laukkaa hevonen. Rannalta löytyy myös poikaystäväni, perheeni ja tärkeimmät ystävät. Rannalla on mahdollista harrastaa vesiurheilulajeja; surffausta ja sukellusta. Tunnen huolettomuuden, ei tarvitse stressata mistään. Olen vapaa joko jäämään tälle rannalle tai lähtemään muualle. Dreamlandissani ketään ei kiusata eikä kenenkään tarvitse tuntea epävarmuutta. Ihmisillä ei ole kiire ja kaikki ovat ystävällisiä toisilleen.

Nyt on sinun vuorosi: kirjoita paperille millainen olisi sinun unelmamaailmasi. Nyt on lupa haaveilla!

Ja seuraava tehtävä on lähteä pohtimaan, miten saisit unelmamaailmasi luotua. Voisin väittää, että melkeinpä jokaista kohtaa voi jollain tavalla viedä kohti unelmaansa. Maailmanrauhaa kukaan tuskin pystyy yksin luomaan mutta jokainen pystyy tekemään jotakin sen eteen. En väitä, että muutokset olisivat helppoja mutta ne ovat mahdollisia. Jos haaveilet lämmöstä, lähde matkalle lämpimään tai jopa muuta johonkin lämpimään maahan. Jos haaveilet hevosista, varaa ratsastustunti. Dreamlandisi paljastaa millaisilla asioilla saat arkeasi parannettua.


"Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion, too

Imagine all the people
Living life in peace
 
You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you will join us
And the world will be as one
 
Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man"
 
-John Lennon Imagine