sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Mainoskatko

http://snowymusic.blogspot.fi/

Jos jostain syystä oot eksyny tähän blogiin, eksy myös tohon blogiin ;) Toinen keskeneräinen blogi mutta sitten, kun joskus saan toteutettua kaikki mun hienot ideat, siitä tulee hieno :D


perjantai 22. marraskuuta 2013

Minun unelmani

Onko sulla "must do before you die"-listaa? Sellasta missä on kaikki suurimmat unelmat ja sitä mukaan kun ne toteutuu ne yliviivataan tai jotenkin merkitään? Unelmien paljastamisessa on tavallaan jotain vähän pelottavaakin mutta aion silti nyt paljastaa salaiset haaveeni. Koska eihän tätä blogii kukaan lue kun kukaan ei tiedä tästä ;D Lista sisältää myös jo toteutuneet tavoitteet, joiden perässä on X.


1. Löytää se oikea ja rakastua   X
2.Rakastua    X
3. Saada kääpiöpinseri
4. Saada oma oma koti (vuokrakämppää siis ei lasketa!)
5. Uida delffiinien kanssa
6. Nähdä Australia
7. Nähdä Islanti
8. Saada unelmien työpaikka
9. Kehittyä hyväksi jossain liikuntalajissa
10. Vuokrata hevonen kesäksi/pidemmäksi aikaa     X
11. Valvoa kesäyö ihastuksen kanssa      X
12. Laukata rannalla
13. Päästä luonnossa lähelle villieläintä
14. Pitää täydellinen ryhmäliikuntatunti (no okei ees lähes täydellinen xD)
15. Saada kutsu Tylypahkaan (vois luulla et tää oli läppä mut ei se ollut :D)


.....ja sitten pientä tulkintaa :D
Eihän tässä nyt ihan koko lista ollut mutta tarpeeksi monta paljastusta tälle päivälle :D Vaikka listalta ei kovin montaa raksia vielä löydykkään niin yllätyin huomatessani että kahdessa tärkeimmässä kohdassa oli rasti. Ei kovin huono saavutus :)) Ensimmäistä kohtaa voi tietysti spekuloida että mistä minä voin tietää että olen löytänyt sen oikean mutta tällä hetkellä tuntuu siltä erittäin vahvasti ja se riittää. Mistäpä sitä voi ikinä tietää. Ja sitten vika kohta...no mä luotan siihen että kyllä se kutsu sieltä tulee ;D

Jos luet tätä päivitystä niin sitten vaan laittamaan mulle viestiä siitä minkä näistä unelmista haluat toteuttaa mun kanssa koska unelmathan on aina parempia kun ne saa jakaa jonkun ihanan ihmisen kanssa :)

Mikä on sun suurin unelma??



Butterfly effect

Tekisitkö elämässäsi jotain toisin jos saisit? 

Yhtenä päivänä törmäsin tähän kysymykseen ja aloin miettiä, että onko elämässäni jotain asioita jotka tekisin toisin. Pian mieleeni kuitenkin tuli perhosefekti eli siis uskomus siitä, että perhosen siivenisku voi aiheuttaa myrskyn maailman toisella puolella tapahtumaketjun seurauksena.

Olen erittäin tyytyväinen siihen mitä minulla on nyt ja sen vuoksi en uskaltaisi vaihtaa pienintäkään asiaa elämässäni sillä en voi tietää mihin se olisi johtanut pidemmällä aikavälillä. Jos olisinkin mennyt keväällä maaliskuun toisena viikonloppuna Citymarketin sijasta Prismaan olisin saattanut kohdata siellä ihanan miehen joka olisi vienyt jalat altani täysin ja lamauttanut kykyni järkevään ajatteluun ja olisin muuttanut hänen kanssaan Kuopioon josta olisin saanut kesätöitä. Vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen minulle olisi kuitenkin selvinnyt miehen huumeongelma ja olisin jättänyt hänet. Koska olisin ollut kesällä töissä en olisi mennyt kesätöihin paikkaan jossa tosi elämässä tapasin ihanan mieheni enkä siis olisi koskaan tavannut häntä. Kaikki vain sen takia, että meninkin Prismaan ostoksille.

Kaikilla tapahtumilla ei tietystikkään ole näin kauaskantoisia vaikutuksia mutta emme koskaan voi tietää mitä tapahtuisi jos olisimmekin olleet jossain muussa paikassa missä olimme ja mitä seurauksia sillä olisi ollut. Mikä tahansa pieni valinta olisi saattanut muuttaa minkä tahansa isonkin asian.

Tykkään elämästäni nyt enkä vaihtaisi hetkeäkään menneisyydestäni. Ettei vain tämä hetki katoaisi. En vaihtaisi edes virheitäni sillä ilman niitä en olisi tälläinen juuri nyt.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Treenaamisen kultainen keskitie

Olen vihdoinkin löytänyt kultaisen keskitien ja todennut sieltä löytyvän onnen. Sitä ennen piti kuitenkin käydä molemmissa äärilaidoissa reunoilla. Mutta toisaalta jos ei tiedä missä reunat ovat ei voi löytää keskikohtaakaan.

Aluksi reenailuni oli hyvin pitkälti tunnepohjaista. Tein sitä mistä tykkäsin ja liikuin silloin kun tykkäsin. Liikuin kyllä melkoisen suuria määriä sillä liikunnasta sai paljon iloa kun se oli juuri sitä liikuntaa mitä tykkäsi tehdä. Liikkumiseni ei ollut kovin tavoitteellista mutta ainakin nautin siitä.

Liikunta-alaa opiskellessa tietoisuus siitä miten pitäisi reenata lisääntyi koko ajan. Tuli tietoa mitä kaikkea pitäisi harjoittaa ja missä järjestyksessä jne. Alkoi treeniohjelmien suunnittelu, jota tietysti piti seurata pilkun tarkasti, jotta kehitystä tapahtuisi riittävästi. Vaikka suurimmaksi osaksi liikunta tuottikin iloa tuotti se myös stressiä. "Tänään on pakko jaksaa vetää parin tunnin lenkki vaikka olenkin ollut aamusta iltaan koulussa. Koska olen niin suunnitellut". Treenaamiseni oli kehittävämpää kuin ennen mutta siinä ei juurikaan ollut tilaa joustolle ja välistä jäänyt treeni tuntui katastrofilta.

Sitten joku sai minut kokemaan valaistumisen ja löysin näiden välimallin. Minulla on tietoa mitä kaikkia ominaisuuksia pitää harjoittaa ja suunnittelen treenaustani mutta pidän huolen myös siitä että kuuntelen kehoani ja mieltäni... Itseäni. Jos tänään on sellainen olo että tekee hirveästi mieli mennä juoksemaan vaikka ohjelmassa olisi kuntosali, lähden lenkille ja teen salin seuraavana päivänä. Tai jos olen aamusta asti koulussa ja sen jälkeen kahdeksaan asti töissä enkä sen jälkeen enää millään jaksa lähteä treenailemaan niin maailma ei kaadu siihen että yksi treeni jää välistä.

Haluan saada salilla tuloksia aikaseksi mutta myöskin muistaa sen, että liikunnasta pitää nauttia. Jätetään ne tarkat suunnitelmat, joista ei voi joustaa, huippu-urheilijoille :)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Rakkaudesta Harry Potteriin

Kaikki jotka ovat kasvaneet yhdessä Harryn kanssa tietävät, että Harry Potter on niin paljon enemmän kuin kirja. Se on ilmiö, jollaista ei ole ollut. Se on uskonto ja raamattu. Se on oppikirja, josta on oppinut monia asioita ja arvoja. Kirjan henkilöt tuntuvat ystäviltä joista välittää ja heidän persoonia ja yksilöllisiä piirteitään arvostaa.

Harry Potter on vaikuttanut vahvasti identiteettiini ja arvomaailmaani. Tähän vaikuttaa varmasti se, että olen kasvanut samaa tahtia Harryn kanssa. Ensimmäiset kirjat ovat enemmän lapsille suunnattuja ja Harrykin on niissä vielä lapsi mutta lukiessani niitä minäkin olin. Olin juuri oikeaa kohderyhmää. Rowlingin kirjoitustyyli muuttuu kirja kirjalta. Viimeisten kirjojen ilmestyessä olin jo lukiossa, Harry oli vanhempi ja ne kirjat ovat suunnattu erityisesti nuorille aikuisille. Olin taas juuri oikeaa kohderyhmää. Jokaisessa kirjassa Harry oli sillä samalla tasolla kuin itsekin olin kirjan ilmestyessä.

Kirjojen arvomaailma on sellainen, että lukisin ne erittäin mielelläni tulevaisuudessa omille lapsilleni. Professori Dumbledoren mielestä Voldemortin suurin heikkous on se, ettei hän ymmärrä rakkauden merkitystä.. "Your mother died to save you. If there is one thing Voldemort cannot understand, it is love." Kirjoissa opetetaan rakastamaan. Toinen asia, joka kaikissa sarjan kirjoissa korostuu on ystävyys. Ystäviä tuetaan, heidän merkitys tiedostetaan ja hädässä löytyy aina ystävä jolta saa apua. Kolmas tärkeä asia jota korostetaan on periksiantamattomuus ja usko siihen, että ongelmat ratkeavat. Muutama lainaus kirjoista tähän liittyen:
“It is important to fight and fight again, and keep fighting, for only then can evil be kept at bay though never quite eradicated.”
“Happiness can be found in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.”
Kirjoissa käsitellään melko paljon kuolemaa mutta mielestäni se on hyvä, sillä viesti on se, että sitä ei tarvitse pelätä. "After all to the well organized mind, death is but the next great adventure." Vaikka olinkin joskus vihainen Rowlingille siitä, että hän kirjoitti Siriuksen kuolemaan, jälkeenpäin ajateltuna se oli kasvatuksellisesti hyvä asia. Nuorempana kuolemaa mietti paljon ja oli tarpeellista käsitellä sitä yhdessä Harryn kanssa; saada malli siitä miten kuolemaa käsitellään ja toisaalta kirjaa lukiessa uskalsi helpommin kohdata omat tunteensa kuolemaan ja koettuihin menetyksiin liittyen. 
Rakkauden ja ystävyyden tärkeys, sanoma siitä ettei kuolemaa tarvitse pelätä ja kaikkien ihmisten hyväksyminen... Nämä ovat hienoja arvoja jotka löytyvät kaikki sekä Raamatusta että Harry Potterista. 

Rowling on osannut tehdä jokaisesta henkilöhahmosta omanlaisensa ja sen vuoksi heihin on helppo kiintyä. Oma lempparini on Ginny sillä hän on nokkela, hauska ja mielikuvissani ollut aina todella kaunis (ja on sitä toki Potter-leffoissakin vaikkei leffat tuokaan esille syytä miksi Potter on niin erityinen ilmiö). Pidän erityisesti myös Fredistä ja Georgesta heidän loistavan huumorintajunsa vuoksi. Dumbledorelta olen oppinut paljon sillä hänellä on aina viisaita ajatuksia ja hän osaa neuvoa Harryä. Harryn ja Dumbledoren suhde on erityinen ja olenkin aina itse toivonut, että minullakin olisi tukenani tuollainen aikuinen kuin Dumbledore on. Tukee, neuvoo eikä tuomitse.

Tälläisen romaanin kirjotin ja tuntuu siltikin etten ole saanut kuvattua sitä millainen vaikutus Pottereilla on ollut mun elämään, kehitykseen ja arvoihin. Kyseessä on siis oltava jotain sanoin kuvaamattoman hienoa ja sen takia en enää yritäkkään kuvata sitä hirveästi enempää. Te, jotka olette kasvaneet Harryn kanssa kyllä tiedätte! <3 ja teitä on monta :)

Elämän varrella minulla on ollut monia minulle tärkeitä kirjoja, sarjoja ja elokuvia mutta vain yksi niistä on merkittävä vuodesta toiseen ja uskon ettei sen merkitys tule katoamaan. Harry Potter<3


Dumbledore's army


perjantai 11. lokakuuta 2013

Ole onnellinen NYT!

Tämä liittyy vähän edelliseen postaukseen. Tajusin olevani onnellinen.. Opiskelen juuri sitä alaa mitä haluan, mulla on mies jota rakastan ja olen vihdoinkin saanut oman kämpän. Kaikki pitkäaikaisia unelmiani.
Joo, tietysti aina pystyy listaamaan miten asiat olisivat vielä paremmin. Jouduin muuttamaan opiskelemaan kauas kotikaupungistani jonne tiedän kuuluvani ja ikävä takaisin on kova. Poikaystäväni asuu kaukana. Haluaisin solun sijasta yksiön. Ja kääpiöpinserin. Mutta mitä sitten? Tiedän, että tulen vielä saavuttamaan nämä asiat mutta tällä välillä voisin silti pysähtyä olemaan onnellinen niistä asioista joita olen jo saavuttanut. Sillä ne ovat niitä asioita jotka olivat joskus kaukana unelmissa...



Ikuisena haaveilijana minulla menee paljon energiaa kaikesta paremmasta haaveiluun. Vaikka sinällään onkin ihan hyvä pyrkiä koko ajan ylöspäin, kehittää itseään ja asettaa uusia haasteita niin aina välillä olisi hyvä myös katsoa taaksepäin ja olla iloinen niistä asioista, joita on jo saavuttanut.



Tämä liittyy vähän ajatteluun siitä onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä. Tai jos olet laihduttanut 10 kiloa ja 10 kiloa olisi vielä laihdutettavana, oletko ylpeä niistä laihdutetuista kiloista vai surkutteletko sitä kuinka pitkä matka on vielä edessä? Minusta jokaisesta saavutetusta pienestäkin tavoitteesta tulisi iloita :)




Onnellista syksyä kaikille<3 Unelmoikaa mutta älkää unohtako niitä saavutettuja unelmia koska joskus ne olivat kaukana! Silti Sinä teit sen<3 :) be proud ;)

torstai 10. lokakuuta 2013

Asioilla on tapana järjestyä

Käsittelimme koulussa tunnilla aikataulujen suunnittelemisen tärkeyttä. Opettaja kysyi kuinka monelle on käynyt niin, että on jättänyt kokeisiin lukemisen viime tippaan kun on uskonut kerkeävänsä lukemaan siinä ajassa eikä aika olekkaan riittänyt. Lähes kaikkien kädet nousevat. Vieressä oleva kaverini kuiskaa minulle että noinhan käy melkein joka kerta. Vastaan että niinpä ja lisään kohta perään että ”mutta toisaalta, täällähän me kuitenkin molemmat ollaan”. Kaverini vastaa: ”Totta. Eli sittenkin se suunnittelu on ollut riittävää”.



Tämä lyhyen keskustelun aikana koin väläyksen; ”wow, mä tosissaankin olen päässyt juuri siihen pisteeseen mihin olen halunnut! Huolimatta siitä, että matkalla on ollut monta kertaa tunne, että kaikki on menetetty” Ala-asteelta asti suurin päämääräni on ollut päästä korkeakouluun opiskelemaan juuri sitä mitä kaikista eniten haluan ja vaikka mielipiteeni unelmieni alasta onkin vaihdellut paljon vuosien kuluessa niin nyt todellakin opiskelen sitä mitä kaikista eniten haluan! Niin monta kertaa elämässä on tuntunut jonkun epäonnistumisen kohdalla, että maailma loppuu tähän. Kun kokeesta on saanut huonon numeron huonon valmistautumisen takia tai jumppatunti on mennyt huonosti jne. Tälläiset hetket tuntuvat niin isoilta ja raskailta mutta nyt kun katsoo näitä hetkiä jälkeenpäin tajuaa ettei niillä ole silti ollut mitään merkitystä. Niistä huolimatta olen päässyt siihen pisteeseen johon olen pyrkinyt. Kaikki on järjestynyt jollain tapaa. Vaikka päämääräänsä ei pääsisikään suorinta tietä niin aina löytyy kiertoteitä.



Tuhon kynsissä on, aikamme sieluton
Mutta lupaan että huominen
On joskus monen vuoden takainen”
-Haloo Helsinki: Vapaus käteen jää




Komppaan Haloo Helsinkiä. Se mikä tuntuu tänään maailmanlopulta on yleensä vuosien päästä naurettava pikkuseikka tai vaikka sen silloinkin myöntäisi olleen iso juttu niin yleensä on saanut huomata, että asiat ovat siitä huolimatta kääntyneet voitoksi. ”En päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. No löysin vielä paremman alan jota en ollut tajunnut edes harkita.”


torstai 3. lokakuuta 2013

Parasta syksyssä...

Heti alkuun tunnustan etten ole yhtään syksy ihminen. Nyt se syksy kuitenkin on täällä, joten päätin löytää sen hyvät puolet. Niitä varmasti on.







-Saa polttaa kynttilöitä. Erityisesti tuoksukynttilät on kivoja. (Kannattaa kokeilla myös venyttelyä kynttilän valossa! Ja kiva musiikki taustalle...)
-Syksyllä on lupa käpertyä viltin tai peiton sisään lukemaan hyvää kirjaa tai pitämään leffa-maratoni
-Kävelyretki syksyiseen metsään rauhoittaa mieltä. Uskaltaudu lenkkipolulta syvemmälle metsään ja ota vaikka eväät mukaan.
-Syksy on ihana tekosyy ostella paljon erilaisia tee-laatuja :) Ja juoda erikoiskahveja ja muita hyviä kuumia juomia.
-Syksyisin on kiva kutsua kavereita kylään ja tehdä yhdessä vaikka jotain hyvää ruokaa.
-Syksyn pimeinä iltoina on sallittua unelmoida! Suunnittele tulevaa loma-matkaa, uutta hiustyyliä tai nettishoppaile ;)
-Syksyllä lenkkeily on helpompaa kuin kesällä kun ei ole liian kuuma. Täytyyhän sitä alkaa jo syksyllä treenata rantakuntoon vuodeksi 20xx :D
-Kasvonaamiot ja tehohoidot hiuksille ja iholle ilahduttavat syksyisin!
-Saa aloittaa joulun odotuksen :D Miksi suklaakalenterit alkavat vasta joukukuusta??
-....ja glögit ilmestyy kauppoihin! Nams<3
-Ja sitten tietysti kullan kainalo lämmittää syksyisin vielä enemmän kuin muulloin ;D <3 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Leffa jolla on sanottavaa: The city of angels

Taaskaan en aoi keskittyä puhumaan siitä, mikä tämän leffan todellinen sanoma oli vaan keskityn siihen, mitä ajatuksia ja tunteita leffa juuri minussa herätti.

Mikä oli parasta elämässä? Enkeli nimeltä Seth kertoo kysyvänsä tämän kysymyksen aina kun joku poistuu elämästä. Aloin miettiä mitä itse vastaisin tuohon kysymykseen ja pitkän pohdinnan jälkeen tulen siihen tulokseen, että vastaisin parasta olleen kaikki ne hetket kun on tuntunut siltä, että joku välittää. Kun joku on näyttänyt välittämisensä ja on itse jakanut saman tunteen tuota henkilöä kohtaan. Sillä ei ole väliä, näyttääkö sen toiminnan kautta vai kertooko sen sanoilla. Nämä hetket ovat ehdottomasti niitä hetkiä, jolloin olen ollut onnellisimmillani. Muutama päivä myöhemmin mieleeni tulee myös toinen vastaus tähän kysymykseen, Parhaita hetkiä ovat kesäyöt. Kesäöissä on jotain mystistä taikaa, jota ei vaan pysty selittämään. Ne hetket kun on päässyt jakamaan kesäyön taianomaisen hetken jonkun kanssa ovat ehdottomasti yksiä elämän hienoimpia kokemuksia. Kolmanneksi vaihtoehdoksi mietin niitä hetkiä, kun pääsee lähelle villieläintä tai saa eläimen luottamaan. Siinäkin on jotain hyvin taianomaista. Mielestäni tämä on hyvä kysymys kaikille mietittäväksi, koska vastauksesta pystyy päättelemään niin paljon siitä, millaisista asioista itse nauttii ja voi pyrkiä lisäämään elämäänsä näitä asioita.

Leffa saa myös ajattelemaan sitä, miten maailman kauneutta pitäisi aistia koko ajan. Nauttia tästä hetkestä missä on. Tuntea tuuli, auringonpaiste ja rakkaus. Tuntea kaikki tunteet, astia kaikilla aisteilla ja elää joka hetki tunteiden kautta eikä vain antaa ajan lipua ohitse. Tunnustele tätä hetkeä. Ensiksi tunnustele ulkoiset tunteet: tunnetko lämpöä, maistatko hyvän ruoan, kuuletko hyvän musiikin, tunnetko kosketuksen, haistatko jonkun hyvä tuoksun tai näetkö ympärilläsi jotain kaunista? Sitten tunnustele sisäiset tunteesi: tunnetko rakkautta jotain henkilöä kohtaan tai jonkun rakkauden sinua kohtaan, tunnetko ilon, tunnetko onnistumisen, voittamisen tai helpotuksen tunteen? Mikä on se asia, joka tällä hetkellä tuo sinulle hyvää mieltä ja hyvää oloa?

<3<3

Leffa jolla on sanottavaa: The Trueman show

Leffa joka sai miettimään sitä kuinka paljon maailmassa on valinnan vapautta ja miten hienoa se on, että saa itse tehdä omat valintansa. Elokuvassa on paljon yhteiskunnallistakin sanomaa, mutta minut se sai pohtimaan sitä, kuinka onnekkaita olemme kun meillä ei tule seinä vastaan kun kuljemme riittävän kauaksi, joten keskityn käsittelemään vain tätä asiaa.

Meille on kaikille annettu mahdollisuus omien valintojen tekemiseen eikä kenenkään pitäisi päästä rajoittamaan meiltä tätä mahdollisuutta. Joskus olisikin hyvä pohtia, onko elämässä tehdyt valinnat itsestä vai muista lähtöisin. Teenkö tekemiäni asioita varmasti sen vuoksi, että itse todella haluan vai onko jonkun muun mielipide vaikuttamassa taustalla?

Mahdollisuuksien määrä maailmassa on loputon. Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia, ettei kenenkään pitäisi olla onneton. Kohtaat päivittäin satoja ihmisiä joista kuka vaan voisi olla elämäsi rakkaus, työpaikkoja ja opiskelu aloja on tuhansia erilaisia joista valita ja maita joissa voisit asua on loputtomasti. Joka päivä eteesi tulee valintoja joista saat itse päättää, mihin tartut. Jos joku asia ei menekkään suunnitelmien mukaan, on satoja muita yhtä hyviä mahdollisuuksia.

Maailmassa on niin uskomattomia asioita eikä mikään rajoita sitä, kuinka paljon niitä tutkit ja kuinka paljon niistä otat irti. Jokaisen pitäisi olla onnellinen sen vuoksi, että maailma on niin täynnä ihania yllätyksiä ja asioita ja valinnanvapautta. Tänään on hyvä päivä rakastua, tänään on hyvä päivä lähteä ulkomaille siihen maahan jossa olet aina halunut käydä ja tänään on hyvä päivä aloittaa uusi harrastus. Tänään on hyvä päivä pyytää tuntematonta ihmistä kahville tai sanoa kyllä työtarjoukseen koska ikinä ei tiedä mitä mahdollisuuksia näistä aukeaa. Tänään on hyvä päivä ottaa askel kohti tuntematonta jos kaipaat elämääsi jotain muuta.


"Ollaan yhtä, vaan yhes kokonaisii. Täydennetään toisiimme ku ollaan erilaisii"

Piste Hollywoodille, ne on siellä sittenkin oikeassa. Onnellisuuteen tarvitaan prinssi valkoisella ratsulla. And happily ever after....

Olen aina koittanut kiistää sen että seurustelu olisi avain onneen. Ajatellut, että pitää vaan keskittyä muihin asioihin jotka tuovat onnellisuutta; harrastukset, ystävät jne. Sehän olisi tosi epäreilua, että seurustelevat ihmiset olisivat onnellisempia kuin seurustelemattomat.. Ja mitäs ne, jotka eivät koskaan löydä sitä elämänkumppaniaan... (HEI HALOO ei nallekarkit mene koskaan tasan! Afrikan lapset eivät ole ikinä saaneet yhtään nallekarkkia.)

Mä olin ennen tyytyväinen elämääni. Olin ihan semi onnellinen vaikka usein kaipasinkin jotain jännitystä elämääni.. En ollut onneton. Mutta nyt kun olen löytänyt ihmisen joka tosissaan on sellainen jonka haluan, tunnen olevani kokonainen. Seurustelu on tuonut sellaista onnellisuutta mitä ei ole osannut edes kuvitella. Vaikka olisikin tyytyväinen elämäänsä ei mikään muu voi aiheuttaa sellaista onnellisuutta minkä oman rakkaan näkeminen aiheuttaa. Erityisesti jos ei olla hetkeen pystytty näkemään ja sitten kun nähdään.. On vaan pakko myöntää että ei ole mitään mikä voisi aiheuttaa tälläista onnellisuutta kuin sen oikean kanssa seurusteleminen. Tää on ehkä asia mitä ei saisi sanoa ääneen, ainakaan jos joku sinkku voi sen kuulla mutta otan riskin..

Tää ihminen ja tää seurustelu on muuttanut mut mutta myönnän olleenni väärässä sinkkuilua hehkuttaessani. Ehkä sinkkuillessa onkin pakko uskoa siihen, että sinkkuna pystyy olemaan aivan yhtä onnellinen kuin seurustellessakin. Muuten voisi iskeä epätoivo päälle.   Toivottavasti en joudu enää sinne sinkkuiluun palaamaan sillä tämän oivalluksen jälkeen se on varmasti rankkaa...

keskiviikko 28. elokuuta 2013

The one and only

Olen löytänyt unelmamieheni. Aiemmin pohdin, että olenko liian valikoiva ja pitäisikö joustaa vaatimuksista, että jonain päivänä löytäisin rinnalleni jonkun. Onneksi en joustanut enkä suosittele ketään tekemään niin. Kyllä se sieltä ilmestyy kun vähiten sitä odotat. Itse tapasin unelmani ensimmäistä kertaa työhaastattelussa. Haastattelijana.

Seurustelu vaatii niin suurta sitoutumista, että mielestäni siihen ei kannata edes yrittää lähteä, jollei ole varma siitä, että toinen on sinun unelmasi. Seurustelu on aina tuottanut minulle hirveätä ahdistumista ja tuskailua. Maailma on täynnä söpöjä miehiä, joiden kanssa voisi sekoilla ja säätää ja minusta on tuntunut, että miksi tyytyisin yhteen jos voin olla yksin ja löytää seuraa milloin ja mistä vaan. Ensimmäistä kertaa minua ei pelota sitoutuminen. Minun ei tarvitse miettiä, että kävelenkö Sen Oikean ohi sen takia, että seurustelen. Minulla on se oikea. Antaisin hänelle arvosanaksi 10. On mahdollista, että jossain on olemassa muitakin kympin miehiä, mutta koska minulla on jo sellainen minun ei tarvitse enää miettiä onko jossain parempaa. Jossain voi olla korkeintaan jotain eri lailla parasta. Seurustelussa pelottavaa on se, että kun sanoo "kyllä" jollekin sanoo samalla "ei" miljoonalle muulle henkilölle. Mutta tällä kertaa se ei pelota. Tiedän kokeilemattakin ettei noista miljoonasta löydy yhtäkään joka olisi parempi kuin se mitä minulla on nyt. <3 Toisinaan alkaa muistella aikaa sinkkuna ja tulee mieleen kaikki se hauska sekoilu, jota ei varattuna voi tehdä. Palautan kuitenkin nopeasti mieleeni, että vaikka olikin ihan hauska pussailla baarissa tuntemattomien kanssa, sitä ei kuitenkaan voi edes verrata siihen millaista pussailu on henkilön kanssa, jonka kanssa voisi viettää loppuelämänsä. (Vaikkapa pussaillen :D) 

Kukaan ei ole täydelinen, mutta hän täyttää helposti kaikki tärkeimmät kriteerit. Meillä on samanlainen huumorintaju ja sen vuoksi aina hauskaa yhdessä. Aina kun katson häntä ajattelen, että onpa tuo söpö. Opiskelemme molemmat liikunta-alaa ja tykkäämme urheilla. Suhteemme ei ole ollut täysin ongelmaton, mutta pystymme puhumaan kaikesta rakentavasti ja jos huomautan jostain ongelmakohdasta hän ottaa sen niin hyvin että minusta tuntuu, että mitä ikinä ongelmia eteemme tulee me selviämme niistä. 

Jos joudut järjellä pohtimaan, onko joku riittävän täydellinen sinulle, hän tuskin on. Kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa toimii tunteet kyllä kertovat sen eikä tarvitse jäädä pohtimaan. Mielessäsi ei edes käy epäilevät ajatukset. Tiedät mitä haluat. Hänet.

Pitäkää kiinni unelmastanne älkääkä tyytykö vähempään! Jossain kohtaa unelmamies kävelee vastaan ja täyttää kaikki odotuksesi niin täydellisesti ja yli odotusten, ettet edes muista toivoneesi ruskeita silmiä katsoessasi hänen sinisiin silmiinsä.


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Työelämän sitoutumiskammoa?

Aina kun teen liikunta-alan hommia nautin niistä. Kaikki työharjoittelut ja tämän hetkinen kesätyö ovat olleet aivan mahtavaa aikaa ja olen nauttinut työn tekemisestä ja työssä kehittymisestä. Siitä huolimatta aina välillä alkaa miettiä että onko tämä oikeasti sitä mitä haluan tehdä isona. Mitä jos valitsinkin väärin, mitä jos olisi sittenkin pitänyt mennä sinne psykologian pääsykokeisiin (joka oli vuosia suunnitelmissa kunnes yllättäen sainkin idean liikunta-alasta), mitä jos olisin onnellisempi jossain muussa työssä....

Kun taas kerran pyörittelin näitä ajatuksia mielessäni tajusin tutun ajatusketjun muusta yhteydestä.. Sitoutumiskammo.. Lähes aina kun olen ollut suhteessa minua on vaivannut ajatus että mitä jos kävelen sen oikean ohitse sen takia että seurustelen väärän ihmisen kanssa.. Mitä jos joku muu voisi tehdä minut vielä onnellisemmaksi. Olen ajatellut näitä asioita vaikka olen ollut hyvässä ja onnellisessa suhteessa missä mikään ei ole pielessä. Mutta silti sitä miettii olisiko jossain jotain vielä parempaa. Toisaalta jos on jo jotain todella hyvää niin miksi pitäisi löytää jotain vielä parempaa? Erityisesti jos ei tiedä onko sitä parempaa edes olemassa. Mutta toisaalta taas tähän on poikkeus. Vähän aikaa sitten rakastuin täysillä eikä mielessäni käynyt kertaakaan, että jossain voisi olla jotain parempaa. Tiesin, että tämä ihminen on parasta mitä voi löytää. Jokaisessa on tietysti hyvät ja huonot puolensa mutta en ollut koskaan osannut edes kuvitella mitään niin upeaa.

Rakkauselämässä tuskin tulen enää koskaan tyytymään vähempään kuin siihen että toinen saa minut niin sekaisin onnesta ettei tarvitse pohtia voisiko parempaa olla. (Aiheen ohi mutta tässä kohtaa toki herää kysymys tulenko tuollaista ihmistä enää koskaan tapaamaan..) Mutta pitäisikö työelämässä noudattaa samaa logiikkaa? Kun se oikea ihminen/työ tulee vastaan niin sen kyllä todellakin tietää eikä tarvitse arvuutella! Kun antaa itsensä jollekin ihmiselle/työlle jää muut vaihtoehdot näkemättä. Vai pitäisikö lakata analysoimasta ja pohtimasta sitä onko jossain jotain vielä parempaa ja antaa kaikkensa sille tämän hetken parhaalle työlle ja miettiä vasta siinä kohtaa kun mahdollisesti kohtaa jotain mahdollisesti parempaa. Mulla ei kuitenkaan oo mitään todisteita siitä, että jossain voisi olla jotain parempaa kun tämä ihana työ mitä nyt teen..

Vai onko tällästen asioiden pohdiskelu vaan joku tyhmä osa nuoruuden epävarmuutta? Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja pelottavaa siinä on se, että kaikkia niistä ei voi kokeilla. Aina kun valitsee jonkun sulkee jonkun toisen pois. Mä en oo koskaan osannut kuunnella järkeä vaan seurannut sydämen neuvomaa reittiä joten taidan taas todeta että menen päivä kerrallaan ja katson minne päädyn kun teen arjen pienet ja vähän suuremmat valinnat sydäntä kuunnellen.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Everything happens for a reason

Tiedätkö sen tunteen kun oot ihan hajalla jostain ja sitten joku käskee sun piristyä koska kaikella on tarkoituksensa ja kaikkeen on syy. Oot just vaikka eronnut elämäsi rakkauden kanssa ja kaveris selittää et näin oli tarkotus tapahtuu.. Siis mitä ihmettä, miten ton pitäis lohduttaa...

Yhtäkkiä kuitenkin tää lause muuttuu todeksi. Oon rakastunut kovempaa kun koskaan ennen. Löytyy selitys jokaiselle kerralle kun mun sydän on särkynyt. Mun sydän särky koska mua varten oli olemassa jotain niin paljon parempaa enkä olis löytänyt sitä jos mun ei olis ollut pakko jatkaa eteenpäin. Aikasemmin luulin löytäneeni parasta mutta tää on jotain niin hienoo etten osannut ees kuvitella että jonkun kanssa vois olla tällasta(<3<3).

Jos tää loppuu niin muistuttakaa mua et vaikka sil hetkellä varmasti tuntuukin siltä ettei ikinä enää tuu rakastuun niin oon tuntenut niin ennenkin ja silti löysin ihmisen joka on enemmän kun kukaan muu koskaan ennen.. Vaikka olis löytänyt parhaan niin jossakin voi silti olla jotain vielä parempaa!

Voimia kaikille joiden sydän on just särkynyt, kärsivällisyyttä kaikille jotka on päässyt yli ja etsii jo jotain uutta.. Ja erityisesti onnea kaikille rakastuneille!! <3 Nauttikaa ;) 


maanantai 14. tammikuuta 2013

Pienet suuret ilon aiheet





 Oon tänään todennut että ihania ihmisiä on vielä olemassa ja tulin tästä seikasta hyvin iloiseksi! :)

Spinning tunti oli peruttu ja jäimme kaverin kanssa vielä polkemaan kahdestaan ja kirosin ääneen sitä että minulla on mukana mp3 muttei kuulokkeita. Sitten tuntematon tyttö kysyy minulta että haluisinko lainata hänen kuulokkeitaan. Ilahduin suuresti tytön ystävällisyydestä tuntematonta ihmistä kohtaan. Vaikka asia oli tavallaan pieni mutta se silti tuotti paljon iloa!

Ja eräs luokkalaiseni oli tuonut mulle Antti Tuisku julisteen minkä löysi kotoaan. Oon siis suuri fani.. Tämmöinen pieni suuri asia myöskin tuotti mulle ison ilon :))

Tänään on näitten parin pienen asian takia ollut hyvä päivä! Huomenna mäkin haluisin pystyä tuottaan jollain pienellä jutulla jollekkin hyvä mielen... Hyvää yötä ja ilahduttavaa huomista kaikille! :))